Viikot on taas vieriny. Tuntuu että nyt on taas paljo kaikkee meneillään elämässä.
Muksut ollu viikon kotona ja sen kyllä tuntee olossa. Kouluhommat rästissä ja paineita koulunkaa on paljon. Keväällä mun ala loppuu näiltä paikkakunnilta koska ei oo opiskelijoita ja kaikki valmistuu samoihin aikoihin. Son sitte mentävä Piippolaan, joka ei oo mulle vaihtoehto. Välillä mietin mitä mä nyt teen koulunkaa. Puoles vuojes ois paperit jos löytys motivaatio takas.
Auto ei menny läpi katastuksesta ja siihen tarttis tehä kansiremppaki. Paljo pitäs ja pitäs. Tiiän et ei sais soimata ittee ku elättää kahta pientä lasta, käy koulua ja on päiväkojit ja muut hommat lisänä. Aina huomaan kuitenki syyllistävän ihteeni jos en saa tarpeeks asioita tehtyä päivän aikana.
Oommä miettiny terapiaaki, onhan tässä perusteeton sijotus, avioero ja tää lasten uus kuvio ja koulu täsä mielenpäällä. Ulkopuolisten ihmisten negatiivinen puuttuminen elämään. Ne kuormittaa nyt. En oo terapiaa alottanu vielä, ehkä pitäs.
Tuo sijotushässäkkä eniten painaa. Lupasin teille siitä joskus avautua. Ehkäpä kohta oon siihen valmis.
Mitä mietteitä sulla on nyt mielessä? Postaahha alle jos haluat kertoo. Onneksi mulla on nyt parempi tukiverkko elämässä ettei aivan yksin oo ❤️ Onneks lapset on nii ihania ja pitää tän mamman kiireisenä arjessa ettei aivan unohu elää hetkessä, tanssitaan, nauretaan ja halitaan ja ollaan kiitollisia jokaisesta päivästä.



