sunnuntai 8. tammikuuta 2023

Uusvuosi

 Päivä enne uuttavuotta lompsittii lapualle, Niko halus jäähä kotii ja mä hyppäsin pikkuveljen kyytii. Siinä matkalla isosisko tarjos torttukahavit ja pihviruisleivän heti kärkee.

Saavuttii Minnesota-hoito läheisten kohtaamispaikkaa lapualle. Siksi, koska minulle ja meidän perheelle tärkeä ihminen oli halunnut kutsua meiät oman toipumisen tueksi.

Jännitti iha sikana kuulla että meiän ryhmässä oli 4 muunkin potilaan läheiset. Eli 22 ihmistä.

Siinä käytiin 5h info alkoholismista ja lääkerriippuvuuesta ja huumausaineista. Kyllä se alkoholistisuus on sairaus.

Päästii sejjälkee mökille eli 9 jälkee illalla. Soittelin Nikonkaa ku olin syöny ja varannu parvipaikan itelleni 6 muun sisaruksen lisäksi.

Ainut ajatus infokohassa oli se että olin sen jo aiemmin samassa paikassa käyny mutta selvästi avas enemmä 11 vuotta sitte unohtuneita mustia aukkoja. Huoli ennenkaikkee mite muru pärjää kotona.

No sain 4h nukuttua ja eesä oli 14h päivä. Siinä sitkuttelin silimät auki pelosta kankiana ja kylymähorkka päällä. Katoin niitä kaikkia läheisiä, sen tuskan huomas mitä kukanenki sisällä kantaa. Oli itkua ja surua kun kukin vuorollaan kerrottiin fiiliksiämme. Meitä luennoitiin lauantaina monesti ja illallapa sitte kohdattiin meidän läheinen. Aamulla ne jo varotti rankasta päivästä. Ja sitä se oli. 

Saavuin omalla vuorollani siihen ympyrän keskelle asetettuun penkkiin läheistäni vastapäätä ja se reagtio mikä tuli oli se, että kaikki ihmiset katosi ympäriltä. Olin putkessa läheiseni kanssa ja mun kehon valtasi rauha. Sain kaiken pahan ulos mitä olin monta vuotta kantanut. Askel oli kevyt antaessani seuraavalle puheenvuoron ja mä vaan itkin..

Soiteltiin Nikon kanssa illalla ja menin sitten iltapalan jälkeen pikkusiskonkaa saunaan karistamaan loputkin tahrat harteiltani viettäen maailman parhaimman uudenvuoden antaessani toiselle suuren helpotuksen kertoessani murheistani.

3h yöunien jälkeen nousin 7:30 ylös ja tiesin toisen päivänkin olevan 14h... Nyt väsytti mutta minua ei enää ahdistanut niinkuin ennen eikä kukaan istunut rintakehän päällä. Avasin läheisten kohtaamispaikan oven ja siellä se ihana läheinen oli kahvit meille keittänyt ja me halattiin. Oli tunti vapaata keskusteluaikaa. Pelottihan se miten reagoitiin kaiken jälkeen.

Alkoi asioiden purku intensiivisemmin ja kerrottiin eilis illan fiiliksistä kukanenkin kerrallaan. Sain omani sanottua. Kaikki minusta sai. 

Kohtasimme illalla taas samassa vastakkain asetellussa penkissä mutta tälläkertaa kertoen ne hyvät puolet. Hän kuunteli minua ja kertooi mikä paha asia jäi mieleen eilisillasta. Oli helpottava huomata että sain kontaktin ainakin yhdesti elämässä häneltä.

Tilaisuuden loputtua odotin Nikon tulevan pihaan ja halasimme, jännitti kauheasti tavata se ihminen jonka kanssa olisi jatkossa pystyttävä asioista puhumaan niiden omilla nimillään. Olin helpottunut ja onnellinen saadessani parhaimmat opit tunteiden käsittelyyn. 

Nyt alkaa jatkohoito joka jatkuu seuraavat 11 kk. Siellä varmasti oppii virheellisistä ajatus ja käytösmalleista pihalle kohti parempaa minää ja itsetuntemusta. Innolla odotan mitä elämä minulle aikoo tarjota.








Mihi ne kumpparit jäi

 Pilikillä oltii ja käytii tunti ehkä. Lompsin rannasta 3m ja totesin että tipun varmana jäihi. Jäin sitte siihe lorkkii. Niko otti toisen puolen suunnaksi ja silläki oli kumppareisa reikä ja mulla ei ees ollu kumppareita. 

Pysyin jäänpäällä kengän vesirajaa asti ja Niko nyt painu sinne toiseen päähä ja totes että kengät vuotaa. Ootettii siis märkiä sukkia. No aikani pilikin ja olin uhonnu voittavani varmana. 

No kui kävi, Niko nosti jäälle särkiä hurraahuutojen kera ja minä nooh tapani mukaa lähin tyhyjin taskuin.

Kevennettii tunnelma nuotiolla ja makkaroilla :)



Joulu 2022

 


Meillä oli ihana joulu, kuusen hain päivää ennen kärkkäiseltä ja se koristeltii edellis iltana. Oli muute viimene mallikappale ku myyjälle sannoi että sehä pittää lähtä varastammaa jos täälä näi surkia tilanne on että eipä niillä koristeilla mittää sillo tee.  Tekasin joulupuuron aamusta heti, söin sitä yksin ku eihä ne lapset ymmärrä yhtää puuroja. Meinasin piilottaa makaroonin mun lautaselle nii ois ollu jännitystä saanko feikkimantelista yhen mariannen. 



Koristeltii piparit samalla kaavalla ku viimevuonnaki.


Käytii saunasa koko sakki ja syötii mahat täytee jouluruokaa ja alettii oottaa pukkia. Kossi päätti olla ovela ja vetäs tirsat siinä välisä. Tais ittelläki vähä ramasta mutta eihän se uni sillo tullu. 

Pukki tuli ajallaa 6 aikaa illalla ja ai että sitä lasten riemua, ei niinkää sitä ku Viivi kysy miks pukilla on naamari. Todettii hhteistuumin että ku se reki on menny rikki ja ulukona on nii kylymä että sen naama paleltus ilman. Ja se meni läpi. Pukki oli nii kiireinen rikki menneen reenkaa että ei siinä lauluja palio keretty ees miettiä. Ja kuvatki jäi.






Lähettii vielä käymää mun porukoilla sitte ja sieläki kävi pukki, taas selittelin miksi tää pukki on erinäköne ku meiä pukki :D lisäks haiskahti kyllä no ei ainakaa vesiselvälle.

Tultii iltasella sitte kotii ja muksut valvo vähä pitempää mut aikanaa kummiski nukkuu.

Niijjoo, Nikonkaa leipastii voisilimäpullat ja piparit sekä kuivakakku ennen joulua ja sehä ei putkee menny. Kossi oli sokerikippoo sekottanu suolaa nii oli pikku hämmennys ku meikä päätti taikinaa paistaa. Tehtii sitte kaupankautta uuella sokerilla uuet taikinat :D


Touhutaloreissu

 Kyllä kerra vuotee on iha suotavaa viiä lapset leikkii, itteeni en siis tarkota vaa tätä pikkusakkia :D 








Ja olihan meillä mukavaa, oli siskon tyttö ja pikkusiskoki mukana :)





Nuorgam

 Siis piti mennä Utsjoelle 😅. Sanoin poikaystävälle että nyt lähtää reissuu, päätettiin päivän pari varoajalla syyskuussa että reissu tehdään syyslomaviikolla. Autossa päätettiin nukkua ja mennä sinne minne nokka näyttää ilman päämäärää.

Ensimmäinen etappi johon pysähyttiin oli ennen Rovaniemee,  joku huoltoaseman takapiha. Auto parkkii ja nukkumaa. Pakkastaki oli jo kivasti joten kylymä vähä yllätti. Aamulla lompsittiin siihen huoltsikalle syömään ja kahveelle ja sit jatkettii matkaa.



Varovasti kyselin poikaystävältä josko tää olis ollu se kosimisreissu. Oltiiha sitä mietitty. En vaa itte ehkä ollu niinkää varma. No ku rovaniemelle päästii nii jouvuttii oottaa. Oli sunnuntai ja meillä oli vuosipäivä ja kaupat oli kii. Ainut mikä aukes sillo oli rollosa kultajousi.

Muistaakseni Nikolle siinä liikkeen ovella sannoinki että ootas mä vielä mietin, jännittää nii hirveesti. :D 

No löytyhä sieltä just semmoset mitä etittiinki ja matka jatku. Perinteisii ku kuuluu kysästä minun isältä ns. Tyttären kättä nii Niko halus satakilsaa vielä kasata rohkeutta. Pysähyttii huoltsikalle mun ajamana ja sitte oottelin siinä auton ulkopuolella ku Niko soitti mun iskälle. Sieltähä se viimene myönnytys tuli.

Oltiin Utsjoella 10 aikaa illalla ja alettii miettii yöpaikkaa. Jos auto oli ollu kylmä nukkua edellisenä yönä nii nyt oli vielä enemmä pakkasta. Soiteltii ja selailtii nettiä ja löyty ku löytyki mökki meille puolen yön aikaa. Mielessä laskeskelin että 23:30 ollaa Nuorgamin lomakyläsä perillä. Jäishä siihe puoltuntia aikaa Nikon kosia jos aikoo keretä.

No kaikki oli järkätty ja mökillä oltii ajoissa. Niko hetken kasaili ihtee ja mullaha purkautu joku naurukohtaus ja kaikki meni iha läskiks :D mut nii me kerettii ja selvittii perille ja Nikolla oli oikee hyvä puhe, muistan ku tokasin tyypillisellä huumorillani että kyllä meen kihloihi mutta sooloilut suhteen sisällä on taakse jäänyttä elämää. Ja tämähä kävi.


Aamulla tosi hyvien yöunien jälkee ulukona ku röökillä kävin nii hokasin että tosaha on vuoriaki ja vettä ympärillä. Ei palio ollu tullu huomattua niitäkää siinä kiireessä.

Takas ajettiin yli 10h suoraa tietä. Paitsi että käytii valtakunnan rajalla vähä kuvaamasa ja pikkuse Norjan puolellaki. Että semmone reissu mutta että Nuorgamii piti mennä kihilausreissulle, palataa varmana uuellee sinne kesällä :)




Kihlajaisia ei olla vielä pidetty ja syy, miksi kuulette myöhemmässä postauksessa.